torstai 3. huhtikuuta 2014

Iloisia päiviä

Jotenkin tuntuu että viime päivät ovat olleen ensimmäiset leikkauksen jälkeen, kun olen tuntenut oloni suhteellisen normaaliksi. Leikkauksesta on nyt kulunut 7 viikkoa. Haava on ummessa, mutta rinnassa edelleen jotakin tulehdusta joka hiukan turvottaa, iho on tunnoton ja punertava. Mutta koska kaksikin eri lääkäriä on sen nähnyt (pahemmassakin tilassa kuin nyt) päätin että olkoon. Ei siinä ole mitään vikaa. Antibioottikuurit (3kpl) on syötynä, ja nyt on siis muutama päivä ettei tapahdu yhtään mitään. Päätin aloittaa Tamofenin vasta ensi maanantaina, sillä haluan pitää hauskan viikonlopun ystävieni seurassa. Ilman hormonilääkkeen todennäköisesti mukanaan tuomia oireita.

Sitä olen tässä hiukan ihmetellyt, miksi väsyttää edelleen niin paljon. Voin nukkua 7 tunnin yöunien lisäksi helposti paritkin 1,5 tunnin päikkärit. Enkä silti ole mitenkään superpirteä. Mietin sitäkin että masennuksen oireena voi olla väsymys, mutta en kyllä millään tunne itseäni masentuneeksi. Vaikka ehkä olisi aihettakin. Minun kierot aivoni löytävät aina kaikesta positiivisia puolia!

Olen lukenut kirjastosta lainaamaani Arja Lindqvist-Niemelän kirjaa Syöpä ja luonnonmukaiset hoitomenetelmät. Paljon tiukkaa asiaa, ja ajattelemisen aihetta. Kuitenkin myönnän että kirjasta lukemani faktat ovat hiukan latistaneet tunnelmaa, joka on pääni sisäpuolella ollut varsin hilpeä joitakin päiviä.

Rintasyöpään kuolevien suhteellinen määrä on pysynyt samana parikymmentä vuotta. Eli siis "hyvät ja hienot hoidot" ovat muka tehokkaita, mutta silti aika iso osa sairastuneista kuolee. Kirjassa myös kerrotaan että leikkauksen jälkeen syöpä tavallisesti "ryöstäytyy" valloilleen, koska leikkaus aihauttaa niin suuren iskun elimistön omalle immuunijärjestelmälle. Myöskään sädehoidon teho ei taida olla ihan niin hyvä kuin on uskoteltu...ja se voi aiheuttaa kropalle yhtä sun toista.

Sen kirjan lukeminen aikaansai, että aion ottaa yhteyttä tuntemaani erittäin taitavaan kiinalaisen lääketieteen tuntijaan. Aion myös pistää ravitsemukseni entistä parempaan kuosiin - huono tilanne ei kyllä ole tähänkään asti ollut. Aion hankkia E-EPAa, ja harkitsen otsonisuodattimen hankkimista juomavedelle. Ja se maastopyörä...sen taidan saada alleni jo ensi viikolla!

Nyt alkaa ajatus olla kuitenkin jo kylpyläviikonlopussa ja hauskanpidossa!

2 kommenttia:

  1. Terve!

    Tuo väsymys lienee ihan tavallista ilman masennustakin, aikamoisia asioita me joudutaan prosessoimaan. En usko, että siitä kannattaa olla huolissaan, jos kuitenkin muuten jaksaa touhuta ja elää elämäänsä. Tulehduskin väsyttää.

    Pieni kommentti lukemastasi kirjasta. Jos joku väittää, että syöpään kuollaan suhteellisesti aivan yhtä paljon kuin kaksikymmentä vuotta sitten, hän valehtelee, tai sitten kirja on jo vanha. Molemmissa tapauksissa en hirveästi luottaisi muuhunkaan tekstiin.

    Toivottavasti kylpyläviikonloppu täytti odotuksesi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, viikonloppu oli oikein mukava. Toisaalta ehkä tämän päivän kurjuus korostuu, kun piti pudota maan pintaan hauskan viikonlopun jälkeen!
    Nyt pitää ottaa luettavaksi jotakin iloisen kepeää, ja huoletonta.

    VastaaPoista