keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Polkypyöräilyä

Melkein pari viikkoa onkin vierähtänyt, ja kirjoittaminen on jäänyt. Helteet ovat hellineet suomea. Se on kumma tabu että ei täällä voi sanoa inhoavansa sitä että on liian kuumaa. Pitää kuulemma olla vain tyytyväinen kun kerrankin on lämmintä.

Täällä netissä uskallan kyllä kertoa että vihaan pakkasta, vihaan sitä että pitää pukea valtavasti päälle jotta voi mennä ulos. Inhoan sitä tunnetta mikä tulee keuhkoihin jos pakkasessa liikkuu rivakasti.

Yhtälailla inhoan hellettä. Miksi sitä pitäisi rakastaa. Vanhukset, huonokuntoiset ja sydänvikaiset voivat todella huonosti. Samoin monet eläimet. Siitäkö pitäisi olla vain tyytyväinen?

On totta että säätilasta on suotta olla pahoillaan koska se on asia johon ei voi vaikuttaa. On vain kestettävä se mikä on kulloinenkin olotila. Huonetilan jäähdytyslaitteen hankinta on kyllä käväissyt mielessä moneen kertaan jo, etenkin silloin kun herää klo 4 aamuyöllä yltä päältä hiessä. Kaikki ikkunat auki, mutta ulkoakaan ei tule yhtään viileämpää yöilmaa!

No helteestä huolimatta käväisin maanantaina hakemassa itselleni käytetyn polkupyörän, jonka yksi ystäväni minulle lahjoitti. Hieno ja kallis pyörä, joten olen todella kiitollinen! Pitkän sairaslomajakson jälkeen ei olisi mahdollista tuollaista pyörää noin vain ostaa.

Heti maanantai-iltana polkaisin ensimmäisen viiden kilometrin lenkin. Saattaa kuulostaa vähältä, mutta metsätie jota ajoin, oli kyllä vaativa sekä pohjaltaan että korkeuseroiltaan. Vastaa varmasti ainakin kymmentä kilometriä asfaltilla. Eilen illalla tein uudestaan saman lenkin, ja nyt oli tunne vieläkin mahtavampi. Jännä kuinka paljon pyöräillessä saa itsestään tehoja irti, ainakin tässä vaiheessa kun painoa on vielä rutkasti liikaa. Joten voin suositella! Lisäksi pyöräily on armeliasta nivelille, polveni on kenkkuillut kuukauden verran muttei pyöräillessä juuri edes tunnu.

Nyt suoraansanoen odotan sitä, että ilmat hiukan viilenisivät. Sitten uskaltaisi kenties tehdä jo pidempiäkin lenkkejä. Jotenkin jännää, ettei luota kuntoonsa vielä yhtään. Toisaalta, eihän siitä ole kuin kolmisen kuukautta, kun matka sängystä jääkaapillekin tuntui ylipääsemättömältä. Nyt on tilanne sentään paljon parempi. Uskaltaako siitä jo iloita? No ainakin hiukan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti