En ole itse aikoihin käynyt katsomassa blogiani, saati sitten ajatellut kirjoittavani tänne. Laskimesta kuitenkin näen että yllättävän paljon on liikennettä, joten ajattelin nyt hiukan laittaa tilannetietoja. Äitini tilanne on yllättävän hyvä. Lymfooma on käytännössä voitettu. Hoitokertoja on jäljellä 2, jotka ovat kyllä äitini ikäiselle todella rankkoja. Totuus siis on että syöpä on leikkausten ja sytostaattien avulla selätetty, mutta vielä olisi säilyttävä hengissä 2 hoitokerran tuoma järkyttävä rasitus elimistölle. Uskon jo kuitenkin, että kesästä tulee hyvä.
Oma tilanteeni on sellainen, etten enää mieti syöpääni joka päivä. Tamofenin nappaaminenkin aamuisin on muodotunut rutiiniksi, en enää mieti miksi lääkepillerin syön. Hyvä niin.
Minulle sanottiin syksyllä että seuraava kontrolli on huhtikuussa. Eli mammografia, verikokeet ja lääkärikäynti. Ja mainittiin myös että jollei kutsua kuulu, ala kyselemään. Ajattelen kuitenkin että heillä lienee kiireellisempääkin työtä, en nyt vielä ryhdy kyselemään miksi kutsua ei ole kuulunut. Ja onhan nyt vasta eka viikko tätä kuuta kulunut.
Olen aloittanut pari viikkoa sitten kunnonkohotusprosessin tosissani. Tavoite olisi saada itsensä syksyyn mennessä juoksukuntoon. Tavoite voi kuulostaa jostakin pieneltä, mutta kylläpä sitä siinä on riittävästi palaa purtavaksi kun aktiivisesta juoksulenkkeilystä on aikaa parikymmentä vuotta, ja saman verran kiloja!
tiistai 7. huhtikuuta 2015
maanantai 15. joulukuuta 2014
Vihaan klovnipatsasta!
Tämä aamu oli paha. Hemmetin paha.
En ole täällä käynyt kertomassa kuulumisiani. Mulla menee ihan hyvin, kai. Mitä nyt hiukan stressaa ja verenpaineet on tapissa.
Tasan neljä viikkoa sitten isäni vei äidin sairaalaan ihmeellisten oireiden vuoksi. Oli huimausta ja voimakasta päänsärkyä ja oikean käden toimintahäiriöitä. Siitä alkoi sitten kiivas kolme viikkoa jonka aikana todettiin että äidilläni on lymfooma aivoissa...ja leikkauksia tehtiin kolmen viikon sisällä 3 kpl. Tänään vein hänet siihen rakennukseen, minkä aulassa on se hiton hieno patsas, se iloinen klovni.
Luvassa luuydinkokeita ja sytostaatteja. Itse yllätyin siitä kuinka voimakas oli oma reaktioni kun jouduin palaamaan sen rakennuksen ovelle.
En ole täällä käynyt kertomassa kuulumisiani. Mulla menee ihan hyvin, kai. Mitä nyt hiukan stressaa ja verenpaineet on tapissa.
Tasan neljä viikkoa sitten isäni vei äidin sairaalaan ihmeellisten oireiden vuoksi. Oli huimausta ja voimakasta päänsärkyä ja oikean käden toimintahäiriöitä. Siitä alkoi sitten kiivas kolme viikkoa jonka aikana todettiin että äidilläni on lymfooma aivoissa...ja leikkauksia tehtiin kolmen viikon sisällä 3 kpl. Tänään vein hänet siihen rakennukseen, minkä aulassa on se hiton hieno patsas, se iloinen klovni.
Luvassa luuydinkokeita ja sytostaatteja. Itse yllätyin siitä kuinka voimakas oli oma reaktioni kun jouduin palaamaan sen rakennuksen ovelle.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Maailman nopein tapa päästä eroon puhelinmyyjästä?
Olen saanut viimeisen kuukauden aikana kaksikin eri soittoa, samasta firmasta.
Puhelinmyyjä kysyy olenko kuullut naisille suunnatusta gynekologisten alueiden syöpien ja rintasyöpien vakuutuksesta. Vastaan että olen kyllä, mutta oletteko kiinnostuneita minusta, kun kerron että sain rintasyöpädiagnoosin tammikussa tänä vuonna.
Puhelu loppuu hyvin lyhyesti. Eivät kuulemma voi minulle ko. vakuutusta myydä. Kysyn pitkäänkö pitää olla terveenä ennenkuin myyvät vakuutuksen. Vastaus on, ei koskaan voida myöntää vakuutusta sellaiselle, jolla on joskus todettu solumuutoksia.
Kiitos ja näkemiin! Ai niin, hyvää päivän jatkoa!
Puhelinmyyjä kysyy olenko kuullut naisille suunnatusta gynekologisten alueiden syöpien ja rintasyöpien vakuutuksesta. Vastaan että olen kyllä, mutta oletteko kiinnostuneita minusta, kun kerron että sain rintasyöpädiagnoosin tammikussa tänä vuonna.
Puhelu loppuu hyvin lyhyesti. Eivät kuulemma voi minulle ko. vakuutusta myydä. Kysyn pitkäänkö pitää olla terveenä ennenkuin myyvät vakuutuksen. Vastaus on, ei koskaan voida myöntää vakuutusta sellaiselle, jolla on joskus todettu solumuutoksia.
Kiitos ja näkemiin! Ai niin, hyvää päivän jatkoa!
perjantai 10. lokakuuta 2014
Pinkki päivä
Olen lähdössä viikonlopuksi hotelliin, erään kurssin vuoksi. Viikkailin tuohon sängylleni valmiiksi vaatteet jotka laitan lähtiessä päälle. Koska eilisen lymfaterapeutin laittamista kahdesta "mustekalateippauksesta" toinen ulottaa lonkeronsa kaula-aukon seutuville, päädyin laittamaan voimakkaan pinkin paidan päälleni. Sävy sävyyn siis teipin kanssa.
Tämän jälkeen avasin tietokoneeni ja eteeni lävähti tieto että tänään on roosa nauha päivä, eli pinkkiä päälle! Sattuikin sattumalta sopivasti.
Joskus joku on minulle heittänyt että miksi rintasyövästä niin paasataan ja kerätään sille rahaa? Vastasin että siksi, että rintasyöpää sairastavia on niin paljon, niin moni sinunkin tutuistasi sitä sairastaa, et vain tiedä sitä!
Hyvää roosa nauha -päivää kaikille siskoille!
Tämän jälkeen avasin tietokoneeni ja eteeni lävähti tieto että tänään on roosa nauha päivä, eli pinkkiä päälle! Sattuikin sattumalta sopivasti.
Joskus joku on minulle heittänyt että miksi rintasyövästä niin paasataan ja kerätään sille rahaa? Vastasin että siksi, että rintasyöpää sairastavia on niin paljon, niin moni sinunkin tutuistasi sitä sairastaa, et vain tiedä sitä!
Hyvää roosa nauha -päivää kaikille siskoille!
Elämäni ensimmäinen lymfaterapia
Toukokuussa syöpälääkäri laittoi minulle mukaan lähetteen lymfaterapiaan, mutta olen tuttuun tapaan odottanut, että kyllä se turvotus itsesään häipyy kun vaan liikun ja teen fyysisiä töitä ja aikaa kuluu.
Ei muuten häipynyt!
Niinpä sitten nyt vihdoin varasin ajan fysioterapialaitoksesta, lymfaterpiaa varten. Tällä kertaa häveliäisyys voitti, ja oli pakko varmistaa että hoitaja on nainen. Jotenkin tuntuisi hullulta mennä käsittelyyn jonka tekisi mies. En varmastikaan ole ainoa joka näin ajattelee!
Hoito tehtiin eilen puoliltapäivin. Aika oli tunnin aika, josta ensimmäiset 10 minuuttia meni haastatteluun ja viimeiset 10 minuuttia kinesioteippaukseen. Varsinaisen käsittelyn hän aloitti pyörittelemällä molempia arpikohtia melko voimakkaasti pyörivin liikkein. Hetken käsittelyn jälkeen kipu hävisi. Sitten hän kävi läpi kaulan, kainalon, ja vasemman neljänneksen niin etu- kuin tapapuoleltakin. Varsin jännä ja rentouttava hoito.
Vaikutukset eivät tietystikään tuntuneet heti, mutta varasin siitä huolimatta ensi viikolle ajan, ja vielä seuraavallekin.
Käsittelyn jälkeen janotti ja tuntui siltä että "limppu" oli kadonnut kainalosta. Eli kainalon alueella on ollut sen verran turvotusta että nyt tuntuu todellakin toisenlaiselta. Myös rinta on eri tuntuinen, ei enää semmoinen räjähdystä vaille oleva kumipallo! Loistavaa :)
Ei muuten häipynyt!
Niinpä sitten nyt vihdoin varasin ajan fysioterapialaitoksesta, lymfaterpiaa varten. Tällä kertaa häveliäisyys voitti, ja oli pakko varmistaa että hoitaja on nainen. Jotenkin tuntuisi hullulta mennä käsittelyyn jonka tekisi mies. En varmastikaan ole ainoa joka näin ajattelee!
Hoito tehtiin eilen puoliltapäivin. Aika oli tunnin aika, josta ensimmäiset 10 minuuttia meni haastatteluun ja viimeiset 10 minuuttia kinesioteippaukseen. Varsinaisen käsittelyn hän aloitti pyörittelemällä molempia arpikohtia melko voimakkaasti pyörivin liikkein. Hetken käsittelyn jälkeen kipu hävisi. Sitten hän kävi läpi kaulan, kainalon, ja vasemman neljänneksen niin etu- kuin tapapuoleltakin. Varsin jännä ja rentouttava hoito.
Vaikutukset eivät tietystikään tuntuneet heti, mutta varasin siitä huolimatta ensi viikolle ajan, ja vielä seuraavallekin.
Käsittelyn jälkeen janotti ja tuntui siltä että "limppu" oli kadonnut kainalosta. Eli kainalon alueella on ollut sen verran turvotusta että nyt tuntuu todellakin toisenlaiselta. Myös rinta on eri tuntuinen, ei enää semmoinen räjähdystä vaille oleva kumipallo! Loistavaa :)
perjantai 19. syyskuuta 2014
Nyt se on sitten ohi?
Syöpä on kyllä totisesti aika vaikea sairaus. Viime viikkoina on ollut vaikeuksia vastata niihin ystävien, tuttujen ja sukulaisten kysymyksiin ja toteamuksiin. "Onnittelut, sä olet nyt terve?" "Nyt se on sitten ohi."
Toki pitää olla positiivinen ja olenkin sitä. Mutta syöpä on sairautena sellainen, että tämän tilanteen ymmärtää ehkä täysin vain toinen samalla viivalla oleva. Syöpä leikataan pois, saadaan hoitoja... Mutta siitä huolimatta niitä syöpäsoluja jää vaeltelamaan pitkin elimistöä. Sitä toivoo ja uskoo, etteivät ne pirulaiset tee uutta pesää mihinkään. Mutta kukaan ei lopulta tiedä. Kukaan ei tiedä mikä on tulevaisuus. Tutkimukset joilla varmistetaan tilanne, ovat lapsellisia, ja paljastavat syövän vasta jos se on jo tehnyt tuhoamistyötänsä jonkin aikaa. Valitettavasti.
Niin että tässä se nyt sitten on, se vastaus. Ei, en ole terve. Ei, ei se ole ohi. Nyt pitää vain jatkaa elämää, ja toivoa. Ja tehdä kaikki voitavansa että elimistö pysyisi niin hyvässä kunnossa että nitistäisi syöpäsolut. Taidetaan tarvita myös onnea.
Toki pitää olla positiivinen ja olenkin sitä. Mutta syöpä on sairautena sellainen, että tämän tilanteen ymmärtää ehkä täysin vain toinen samalla viivalla oleva. Syöpä leikataan pois, saadaan hoitoja... Mutta siitä huolimatta niitä syöpäsoluja jää vaeltelamaan pitkin elimistöä. Sitä toivoo ja uskoo, etteivät ne pirulaiset tee uutta pesää mihinkään. Mutta kukaan ei lopulta tiedä. Kukaan ei tiedä mikä on tulevaisuus. Tutkimukset joilla varmistetaan tilanne, ovat lapsellisia, ja paljastavat syövän vasta jos se on jo tehnyt tuhoamistyötänsä jonkin aikaa. Valitettavasti.
Niin että tässä se nyt sitten on, se vastaus. Ei, en ole terve. Ei, ei se ole ohi. Nyt pitää vain jatkaa elämää, ja toivoa. Ja tehdä kaikki voitavansa että elimistö pysyisi niin hyvässä kunnossa että nitistäisi syöpäsolut. Taidetaan tarvita myös onnea.
perjantai 12. syyskuuta 2014
Uuden elämän opettelua
Olen elänyt aika aktiivista aikaa, siitä huolimatta että tämä syöpä teki minut työttömäksi. Olen tehnyt monenlaista remonttia, sekä sisällä että ulkona. Ostimme tämän talon pari vuotta sitten ja tämän kesän urakkana oli mm. ulkomaalaus. Koska kesän katkaisi hellejakso, oli maalaustyö silloin jäissä. Syynä tähän osittain se, etten olisi pystynyt maalaamaan siinä helteessä, ja maali olisi seinustalla kyllä kiehunut!
Nyt on maalausurakka miltei päätepisteessä, enää kahden seinustan sokkelit on maalia vailla. Toki sitten voi jatkaa urakkaa ensi vuonna, pari ulkorakennusta pitäisi maalata, purkaa yksi ulkorakennus jne. En ehkä kuitenkaan tykkäisi elää valmiissa maailmassa. Parempi että on tekemistä, niin pysyy mieli ja keho virkeänä.
On ollut mukavaa todeta että kunto kohenee. Kyllä saan itseni täysin sipiksi fyysisellä työllä, etenkin kun raskaita päivä on muutama peräkkäin, mutta kuitenkin se että ylipäätään pystyy tekemään, on ilo.
Tytär laittoi käteeni 10 kg käsipainon, ja sanoi että kannappa sitä mukanasi tämä päivä...ihan vaan muistutuksena ettet liho takaisin menettämääsi! Kauheaa...siis ihan kauheaa ajatella mitä tuo 10 kiloakin tekee kropalle, ja vaikkapa tuolle kipeälle polvelleni!
Olen koittanut psyykata itseäni suhteessani syömiseen. Olen koittanut opetella kohtuutta. Sitä että todellisuudessa nyt laihdutusvaiheessa jokaisen pääruuankin annoskoon pitäisi olla "välipalakokoa". Ja hitaammin syömällä tulee kylläisemmäksi. Välillä on kyllä iltaväsymys tuonut vanhoja tapoja esille, mutta pääosin on mennyt suht hyvin. Tänään olen illan yksin kotona, ja olen luvannut että teen itselleni pitsaa. Ja syön sitä ihan hyvällä omallatunnolla.
Kunhan nyt ensin painun muutamaksi tunniksi ulkotöihin!
Nyt on maalausurakka miltei päätepisteessä, enää kahden seinustan sokkelit on maalia vailla. Toki sitten voi jatkaa urakkaa ensi vuonna, pari ulkorakennusta pitäisi maalata, purkaa yksi ulkorakennus jne. En ehkä kuitenkaan tykkäisi elää valmiissa maailmassa. Parempi että on tekemistä, niin pysyy mieli ja keho virkeänä.
On ollut mukavaa todeta että kunto kohenee. Kyllä saan itseni täysin sipiksi fyysisellä työllä, etenkin kun raskaita päivä on muutama peräkkäin, mutta kuitenkin se että ylipäätään pystyy tekemään, on ilo.
Tytär laittoi käteeni 10 kg käsipainon, ja sanoi että kannappa sitä mukanasi tämä päivä...ihan vaan muistutuksena ettet liho takaisin menettämääsi! Kauheaa...siis ihan kauheaa ajatella mitä tuo 10 kiloakin tekee kropalle, ja vaikkapa tuolle kipeälle polvelleni!
Olen koittanut psyykata itseäni suhteessani syömiseen. Olen koittanut opetella kohtuutta. Sitä että todellisuudessa nyt laihdutusvaiheessa jokaisen pääruuankin annoskoon pitäisi olla "välipalakokoa". Ja hitaammin syömällä tulee kylläisemmäksi. Välillä on kyllä iltaväsymys tuonut vanhoja tapoja esille, mutta pääosin on mennyt suht hyvin. Tänään olen illan yksin kotona, ja olen luvannut että teen itselleni pitsaa. Ja syön sitä ihan hyvällä omallatunnolla.
Kunhan nyt ensin painun muutamaksi tunniksi ulkotöihin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)