No niin, olen aika väsyneessä tilassa mutta silti hiukan tilitän nyt tänne: omaksi helpotuksekseni! Koitin eilen jo saada lääkäriä kiinni. Aloitin soittamalla omalääkärille, sain hänelle soittoajan torstaille. Ei kauheesti lohduta, kun kyseessä melko tukala tila, ja oikeasti olo että nyt pitäisi jo jokin ratkaisu löytyä. Rintani siis on edelleen tulehtunut, turvonnut, punainen, vihlova ja epäilen että kohta se räjähtää!
No sitten soitin tietysti syöpätautien poliklinikalle. En saanut ketään vastaamaan puhelimeen eilisen soittoajan puitteissa. Sitten käytinkin pari tuntia tutkien löytäsinkö netin kautta jonkun syöpätauteihin erikoistuneen lääkärin, olisin ollut valmis menemään siis yksityislääkärille. Mutta ei, yhdellekään ei ollut ainuttakaan aikaa tällä viikolla. Mietin jo että pitääkö lähteä ajamaan pääkaupunkiseudulle. Päätin kuitenkin odottaa aamuun.
Tänä aamuna sitten soitin syöpätautien poliklinikalle, mistä kerrottiin ettei ole vapaita aikoja. Pitää soittaa omalääkärille. Kerroin jo soittaneeni. Sitten hän neuvoi että minun on vain mentävä oman kuntani päivystykseen. Sielläpä sitten olinkin klo 10. Pikaverikokeella katsottiin tulehdusarvot, ei hälyttävää. Mutta kaikkein jännintä oli se, että minulla oli lämpöä 37,5. Se on minulle kova kuume, sillä viimeksi olen ollut kuumeessa noin 35 vuotta sitten lapsena.
Ensiavun lääkäri oli kiltti ja soitti syöpäpoliklinikalle, ja loppupäätelmä oli se, että hän kirjoitti lähetteen isomman naapurikunnan päivystykseen. Kolmen tunnin kuluttua olin siis paperit kädessä ja valmis paikanvaihtoon. Onneksi sain autossa syödäkseni äitini laittamat evässämpylät ja omenan. Loppu onkin sitten selitettävä vain lyhyesti. Istuin ensiavussa odottamassa lääkäriin pääsyä klo 13-19. Näin kuinka kuumeiset lapset huusivat, juopot kaatuilivat lattiaan, vieressä istuva nainen oksensi tauotta jne. Oloni oli alkutunnit aika huono, palelin koska olin kuumeinen. Ketutti.
Lääkäri tutki minut ja lupasi kirjoittaa kirjeen minut leikanneelle lääkärille. Jotakin on kuulemma tehtävä :)
Nyt sitten olen kotona ja huomisen kyttään puhelintani, ehkä ylihuomisenkin.
Mielenkiintoista nähdä milloin se soi?
Miten voikaan olla NÄIN VAIKEETA!
Loppukevennys: Ensiavun näyttötaululla pyöri tauotta opastusohjelma, missä neuvottiin miten hoito etenee. Yhdessä diassa luki: Kun tutkimukset on tehty, lääkäri määrää sinulle oikean haudan.
No ei vaan, oikean hoidon siinä luki, mutta sitkeästi se teksti siinä aina vääntäytyi päässäni vääräksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti