lauantai 23. elokuuta 2014

Kolmen kuukauden lääkärintarkastus

Yllättävän vastenmielistä oli palata sinne samoille käytäville, missä tuli vietettyä tunti jos toinenkin sädehoitoon mennessä. Nyt olin ainoa koko odotussalissa, ja lääkäri otti minut vastaan ajallaan.

Koko lääkärikäynnin idea ei ehkä minulle selvinnyt lopultakaan. Viikkoa aiemmin olin käynyt labrassa verikokeissa, otettiin perusverenkuva ja munuais- ja maksa-arvot. Lääkäri levitti eteeni pöydälle paperin missä tulokset olivat, ja sanoi että kaikki arvot ovat oikein hyviä.

Kysyin että olisiko jatkossa minun järkevää käydä verikokeissa, näkisikö niistä jos syöpä hyökkää uudestaan. Vastaus oli että syöpä on kuin loinen, se laskee hemoglobiinin ja kaikki verihiutalearvot ja nostaa maksa- ja munuaisarvoja. Mutta vasta kun se on laajalle levinnyt.

"Paljon tärkeämpää on että tarkkailet itseäsi, ja liikut paljon, sekä syöt mahdollisimman vähän sokereita, valkoisia viljatuotteita ja kovia rasvoja."

Mitään tutkimusta hän ei tehnyt, kysyi vain onko iho jo ehjä. Ja vastasin että on, mutta olen ihmetellyt kun tuo vasen rinta on edelleen aika paljon kovempi ja turvonneempi terveeseen verrattuna. Hän vastasi että sädehoito oli niin voimakas hoito, että siitä toipuminen kestää kaksi vuotta, ja turvotus voi hyvinkin kestää sen ajan.

Huhtikuussa on odotettavissa kutsu mammografiaan ja uusiin verikokeisiin. Sen jälkeen myös lääkärille. Siihen asti voi elellä ihan normaalisti.

Olin kyllä lukenut tästä että voi olla jonkinlainen shokki se hetki kun hoidot loppuvat. Siltähän se nyt tuntuu. Seuraava käynti on monen kuukauden päässä. Pitäisi tarkkailla itseään, ja huomata pienetkin merkit, jotka voivat merkitä syövän leviämistä. Mutta silti pitäisi pysyä järjissään?

Pitäisi elää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Etsiä työpaikka, tai ryhtyä uudestaan yrittäjäksi. Taloustilanne ja poliitikkojen tuoreimmat päätökset eivät kyllä luo uskoa siihen että yksinyrittäjyys olisi järkevä vaihtoehto. Olo on kuin niskaotteella nostetun kissanpennun alastulo. Ehkä tassuilleen, mutta silti hiukan sattuu?