perjantai 5. syyskuuta 2014

Kuolemanpelko kannustaa liikkumaan ja laihtumaan

Todellakin. Elämäni on muuttunut melkolailla aktiivisemmaksi nyt, kun on jälleen pystynyt liikkumaan. Kuntokin on kohonnut, ja on jotenkin ketterämpi olo. 9 kiloa on lähtenyt siitä kun sädehoitojakso loppui toukokuun puolivälin jälkeen. Painonpudotus jysähti aivan paikoilleen hellejakson aikana, en kertakaikkiaan jaksanut silloin liikkua, enkä tehdä pihatöitäkään.

Eli kyllä saivat lääkärit mut nyt peloteltua! Ajatuksena ei siis ole vain se että terveesti syömällä ja lisäämällä liikuntaa saan kenties estettyä syövän uusiutumisen. Tajusin jotenkin konkreettisesti sen, että voin valinnoillani vaikuttaa terveyteeni. En vaan halua kuolla vielä! En halua kuolla siihen että lihavuuteni ansiosta sydämeni pysähtyy, saan aivoinfarktin, tai jonkin muun tappavan seuraamuksen järjettömistä elintavoista.

Minulla on monia ystäviä, jotka polttavat tupakkaa. Jokainen, joka ikinen heistä on vuosien varrella koittanut päästä tavasta eroon. Olen nähnyt siis monta taistelua...ja ymmärrän että se on vaikeaa. Väittäisin kuitenkin että käyttämättä on yksi konsti, tupakoitsijoille voisi järjestää oapstettuja käyntejä sädehoitoyksikköön. Ne tunnit mitkä vietin sädehoitovuoroani odottaen, ja välillä muiden potilaiden kanssa keskustellen...avasivat silmät. Kurkkusyöpä vaikeuttaa puhumista, tai estää sen kokonaan. Hengittäminenkin oli joillekin vaikeaa. Tupakan aiheuttamat syövät ovat yleisiä...ja oli jotenkin karmivaa katsella niitä, jotka polttivat tupakkaa syöpäosaston oven edessä. Tulivat sädehoidosta, ja menivät tupakalle? Siis oikeesti! Itse en ole elämässäni polttanut kokonaista askillistakaan tupakkaa, mutta passiivisesti olen polttanut paljon. Aina lähtenyt mukaan tupakalle. Tutkimustulokset on kuitenkin tässä asiassa ihan kiistattomat, tupakointi lisää monen eri syövän riskiä. Joten jos et polta, älä aloitakaan!

Tällaisia ajatuksia kauniin aurinkoisen ja todella lämpimän päivän päätteeksi. Remonttihommien lisäksi kävin tänään koirien kanssa iltalenkillä metsätiellä, ja poimin hupparini täyteen rouskuja ja tatteja. Kertakaikkisen mukavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti