En ole itse aikoihin käynyt katsomassa blogiani, saati sitten ajatellut kirjoittavani tänne. Laskimesta kuitenkin näen että yllättävän paljon on liikennettä, joten ajattelin nyt hiukan laittaa tilannetietoja. Äitini tilanne on yllättävän hyvä. Lymfooma on käytännössä voitettu. Hoitokertoja on jäljellä 2, jotka ovat kyllä äitini ikäiselle todella rankkoja. Totuus siis on että syöpä on leikkausten ja sytostaattien avulla selätetty, mutta vielä olisi säilyttävä hengissä 2 hoitokerran tuoma järkyttävä rasitus elimistölle. Uskon jo kuitenkin, että kesästä tulee hyvä.
Oma tilanteeni on sellainen, etten enää mieti syöpääni joka päivä. Tamofenin nappaaminenkin aamuisin on muodotunut rutiiniksi, en enää mieti miksi lääkepillerin syön. Hyvä niin.
Minulle sanottiin syksyllä että seuraava kontrolli on huhtikuussa. Eli mammografia, verikokeet ja lääkärikäynti. Ja mainittiin myös että jollei kutsua kuulu, ala kyselemään. Ajattelen kuitenkin että heillä lienee kiireellisempääkin työtä, en nyt vielä ryhdy kyselemään miksi kutsua ei ole kuulunut. Ja onhan nyt vasta eka viikko tätä kuuta kulunut.
Olen aloittanut pari viikkoa sitten kunnonkohotusprosessin tosissani. Tavoite olisi saada itsensä syksyyn mennessä juoksukuntoon. Tavoite voi kuulostaa jostakin pieneltä, mutta kylläpä sitä siinä on riittävästi palaa purtavaksi kun aktiivisesta juoksulenkkeilystä on aikaa parikymmentä vuotta, ja saman verran kiloja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti