Juhannus oli ja meni...ja maanantaina kävimme kaupassa ja poistullessa tyhjensimme postilaatikon. Näin sairaalan kuoren ja avasin olettaen sen sisältävän laskun lääkärikäynnistäni. Kirje pitikin lukea pariin kertaan ennenkuin osa siitä hiipi tajuntaan.
"keskiviikko, näytteenotto oikeasta rinnasta"
Siis mitä???? Kyyneleet valuivat pitkin poskia.
Selvästikin lääkärit olivat jälkikäteen tutkineet kuviani (ultra + mammografia) ja päätyneet kuitenkin syöpäepäilyyn.
Tänään on se keskiviikko. Kirjeessä kerrottiin myös se, että lääkäri soittaa ensi viikon tiistaina. Pitkiä päiviä edessä. Ajatuksia harhailee sinne tänne. Mietin että olen voittanut ensimmäisen erän, toiseen erään jos on pakko ryhtyä...olen ainakin paremmassa kunnossa.
Tästä asiasta tietää toistaiseksi vain muutama ihminen. ne joille oli pakko kertoa, kun oli pakko pikaisesti muuttaa tämän viikon suunnitelmia.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Kontrollikäynti
Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, odottelin kontrollikäyntiä huhtikuulle. Lääkäri oli halunnut sen niin, että käyn ensin ultrassa ja mammografiassa, ja sen jälkeen verikokeissa- jonka jälkeen tapaisin lääkärin. Eihän se nyt ihan niin mennyt.
Kesäkuussa sain kutsun lääkärille, mikä käynti tuntui varsin turhalta kun kaikki tutkimukset olivat tekemättä. Mietin hetken että soitanko sinne ja valitan ettei tämän nyt tässä järjestyksessä pitänyt mennä, mutten sitä tehnyt. Siitä syystä että pelkäsin että koko homma sitten siirtyy jonnekin syksyyn! Niinpä sitten lääkäri kyseli kuulumisiani ja vointiani, tutki päällisin puolin ja kertoi että muutamaa päivää aiemmin otetut verikokeet olivat ok.
Pari viikkoa tämän jälkeen pääsin sitten ultrattavaksi ja mammografiaan. Tutkimuksen teki nuori erikoistuva naislääkäri, joka oli varsin mukava ja asiallinen. Vanhempi kollega tuli sitten katsomaan kuviani. Yhdessä he päättivät että pitää ottaa oikeasta rinnasta (siitä terveestä) tarkennuskuva. Se otettiin, ja tutkivat sitäkin pitkän tovin. Siinä vaiheessa kun kuulin viereiseen huoneeseen, että pitää ottaa vielä yksi tarkennuskuva, alkoi jo paniikki kuristaa kurkussa. Kokosin kuitenkin itseni ennen kuin hoitaja tuli huoneeseen. Kuva otettiin ja lääkärit sitä jälleen tutkivat. Minulle kerrottiin että kyse on vain viattomista kalkkeutumista, eli kaikki ok.
Puin vaatteet ylleni ja kuljin robottina parkkipaikalle. Olo oli täysin tyhjä.
Tämän jälkeen sitten vanhempani ja muutama läheinen onnitteli. Otin tyynesti onnittelut vastaan, osaamatta itse asiasta riemuita.
Kesäkuussa sain kutsun lääkärille, mikä käynti tuntui varsin turhalta kun kaikki tutkimukset olivat tekemättä. Mietin hetken että soitanko sinne ja valitan ettei tämän nyt tässä järjestyksessä pitänyt mennä, mutten sitä tehnyt. Siitä syystä että pelkäsin että koko homma sitten siirtyy jonnekin syksyyn! Niinpä sitten lääkäri kyseli kuulumisiani ja vointiani, tutki päällisin puolin ja kertoi että muutamaa päivää aiemmin otetut verikokeet olivat ok.
Pari viikkoa tämän jälkeen pääsin sitten ultrattavaksi ja mammografiaan. Tutkimuksen teki nuori erikoistuva naislääkäri, joka oli varsin mukava ja asiallinen. Vanhempi kollega tuli sitten katsomaan kuviani. Yhdessä he päättivät että pitää ottaa oikeasta rinnasta (siitä terveestä) tarkennuskuva. Se otettiin, ja tutkivat sitäkin pitkän tovin. Siinä vaiheessa kun kuulin viereiseen huoneeseen, että pitää ottaa vielä yksi tarkennuskuva, alkoi jo paniikki kuristaa kurkussa. Kokosin kuitenkin itseni ennen kuin hoitaja tuli huoneeseen. Kuva otettiin ja lääkärit sitä jälleen tutkivat. Minulle kerrottiin että kyse on vain viattomista kalkkeutumista, eli kaikki ok.
Puin vaatteet ylleni ja kuljin robottina parkkipaikalle. Olo oli täysin tyhjä.
Tämän jälkeen sitten vanhempani ja muutama läheinen onnitteli. Otin tyynesti onnittelut vastaan, osaamatta itse asiasta riemuita.
tiistai 7. huhtikuuta 2015
Kevät, parempi kevät!
En ole itse aikoihin käynyt katsomassa blogiani, saati sitten ajatellut kirjoittavani tänne. Laskimesta kuitenkin näen että yllättävän paljon on liikennettä, joten ajattelin nyt hiukan laittaa tilannetietoja. Äitini tilanne on yllättävän hyvä. Lymfooma on käytännössä voitettu. Hoitokertoja on jäljellä 2, jotka ovat kyllä äitini ikäiselle todella rankkoja. Totuus siis on että syöpä on leikkausten ja sytostaattien avulla selätetty, mutta vielä olisi säilyttävä hengissä 2 hoitokerran tuoma järkyttävä rasitus elimistölle. Uskon jo kuitenkin, että kesästä tulee hyvä.
Oma tilanteeni on sellainen, etten enää mieti syöpääni joka päivä. Tamofenin nappaaminenkin aamuisin on muodotunut rutiiniksi, en enää mieti miksi lääkepillerin syön. Hyvä niin.
Minulle sanottiin syksyllä että seuraava kontrolli on huhtikuussa. Eli mammografia, verikokeet ja lääkärikäynti. Ja mainittiin myös että jollei kutsua kuulu, ala kyselemään. Ajattelen kuitenkin että heillä lienee kiireellisempääkin työtä, en nyt vielä ryhdy kyselemään miksi kutsua ei ole kuulunut. Ja onhan nyt vasta eka viikko tätä kuuta kulunut.
Olen aloittanut pari viikkoa sitten kunnonkohotusprosessin tosissani. Tavoite olisi saada itsensä syksyyn mennessä juoksukuntoon. Tavoite voi kuulostaa jostakin pieneltä, mutta kylläpä sitä siinä on riittävästi palaa purtavaksi kun aktiivisesta juoksulenkkeilystä on aikaa parikymmentä vuotta, ja saman verran kiloja!
Oma tilanteeni on sellainen, etten enää mieti syöpääni joka päivä. Tamofenin nappaaminenkin aamuisin on muodotunut rutiiniksi, en enää mieti miksi lääkepillerin syön. Hyvä niin.
Minulle sanottiin syksyllä että seuraava kontrolli on huhtikuussa. Eli mammografia, verikokeet ja lääkärikäynti. Ja mainittiin myös että jollei kutsua kuulu, ala kyselemään. Ajattelen kuitenkin että heillä lienee kiireellisempääkin työtä, en nyt vielä ryhdy kyselemään miksi kutsua ei ole kuulunut. Ja onhan nyt vasta eka viikko tätä kuuta kulunut.
Olen aloittanut pari viikkoa sitten kunnonkohotusprosessin tosissani. Tavoite olisi saada itsensä syksyyn mennessä juoksukuntoon. Tavoite voi kuulostaa jostakin pieneltä, mutta kylläpä sitä siinä on riittävästi palaa purtavaksi kun aktiivisesta juoksulenkkeilystä on aikaa parikymmentä vuotta, ja saman verran kiloja!
maanantai 15. joulukuuta 2014
Vihaan klovnipatsasta!
Tämä aamu oli paha. Hemmetin paha.
En ole täällä käynyt kertomassa kuulumisiani. Mulla menee ihan hyvin, kai. Mitä nyt hiukan stressaa ja verenpaineet on tapissa.
Tasan neljä viikkoa sitten isäni vei äidin sairaalaan ihmeellisten oireiden vuoksi. Oli huimausta ja voimakasta päänsärkyä ja oikean käden toimintahäiriöitä. Siitä alkoi sitten kiivas kolme viikkoa jonka aikana todettiin että äidilläni on lymfooma aivoissa...ja leikkauksia tehtiin kolmen viikon sisällä 3 kpl. Tänään vein hänet siihen rakennukseen, minkä aulassa on se hiton hieno patsas, se iloinen klovni.
Luvassa luuydinkokeita ja sytostaatteja. Itse yllätyin siitä kuinka voimakas oli oma reaktioni kun jouduin palaamaan sen rakennuksen ovelle.
En ole täällä käynyt kertomassa kuulumisiani. Mulla menee ihan hyvin, kai. Mitä nyt hiukan stressaa ja verenpaineet on tapissa.
Tasan neljä viikkoa sitten isäni vei äidin sairaalaan ihmeellisten oireiden vuoksi. Oli huimausta ja voimakasta päänsärkyä ja oikean käden toimintahäiriöitä. Siitä alkoi sitten kiivas kolme viikkoa jonka aikana todettiin että äidilläni on lymfooma aivoissa...ja leikkauksia tehtiin kolmen viikon sisällä 3 kpl. Tänään vein hänet siihen rakennukseen, minkä aulassa on se hiton hieno patsas, se iloinen klovni.
Luvassa luuydinkokeita ja sytostaatteja. Itse yllätyin siitä kuinka voimakas oli oma reaktioni kun jouduin palaamaan sen rakennuksen ovelle.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Maailman nopein tapa päästä eroon puhelinmyyjästä?
Olen saanut viimeisen kuukauden aikana kaksikin eri soittoa, samasta firmasta.
Puhelinmyyjä kysyy olenko kuullut naisille suunnatusta gynekologisten alueiden syöpien ja rintasyöpien vakuutuksesta. Vastaan että olen kyllä, mutta oletteko kiinnostuneita minusta, kun kerron että sain rintasyöpädiagnoosin tammikussa tänä vuonna.
Puhelu loppuu hyvin lyhyesti. Eivät kuulemma voi minulle ko. vakuutusta myydä. Kysyn pitkäänkö pitää olla terveenä ennenkuin myyvät vakuutuksen. Vastaus on, ei koskaan voida myöntää vakuutusta sellaiselle, jolla on joskus todettu solumuutoksia.
Kiitos ja näkemiin! Ai niin, hyvää päivän jatkoa!
Puhelinmyyjä kysyy olenko kuullut naisille suunnatusta gynekologisten alueiden syöpien ja rintasyöpien vakuutuksesta. Vastaan että olen kyllä, mutta oletteko kiinnostuneita minusta, kun kerron että sain rintasyöpädiagnoosin tammikussa tänä vuonna.
Puhelu loppuu hyvin lyhyesti. Eivät kuulemma voi minulle ko. vakuutusta myydä. Kysyn pitkäänkö pitää olla terveenä ennenkuin myyvät vakuutuksen. Vastaus on, ei koskaan voida myöntää vakuutusta sellaiselle, jolla on joskus todettu solumuutoksia.
Kiitos ja näkemiin! Ai niin, hyvää päivän jatkoa!
perjantai 10. lokakuuta 2014
Pinkki päivä
Olen lähdössä viikonlopuksi hotelliin, erään kurssin vuoksi. Viikkailin tuohon sängylleni valmiiksi vaatteet jotka laitan lähtiessä päälle. Koska eilisen lymfaterapeutin laittamista kahdesta "mustekalateippauksesta" toinen ulottaa lonkeronsa kaula-aukon seutuville, päädyin laittamaan voimakkaan pinkin paidan päälleni. Sävy sävyyn siis teipin kanssa.
Tämän jälkeen avasin tietokoneeni ja eteeni lävähti tieto että tänään on roosa nauha päivä, eli pinkkiä päälle! Sattuikin sattumalta sopivasti.
Joskus joku on minulle heittänyt että miksi rintasyövästä niin paasataan ja kerätään sille rahaa? Vastasin että siksi, että rintasyöpää sairastavia on niin paljon, niin moni sinunkin tutuistasi sitä sairastaa, et vain tiedä sitä!
Hyvää roosa nauha -päivää kaikille siskoille!
Tämän jälkeen avasin tietokoneeni ja eteeni lävähti tieto että tänään on roosa nauha päivä, eli pinkkiä päälle! Sattuikin sattumalta sopivasti.
Joskus joku on minulle heittänyt että miksi rintasyövästä niin paasataan ja kerätään sille rahaa? Vastasin että siksi, että rintasyöpää sairastavia on niin paljon, niin moni sinunkin tutuistasi sitä sairastaa, et vain tiedä sitä!
Hyvää roosa nauha -päivää kaikille siskoille!
Elämäni ensimmäinen lymfaterapia
Toukokuussa syöpälääkäri laittoi minulle mukaan lähetteen lymfaterapiaan, mutta olen tuttuun tapaan odottanut, että kyllä se turvotus itsesään häipyy kun vaan liikun ja teen fyysisiä töitä ja aikaa kuluu.
Ei muuten häipynyt!
Niinpä sitten nyt vihdoin varasin ajan fysioterapialaitoksesta, lymfaterpiaa varten. Tällä kertaa häveliäisyys voitti, ja oli pakko varmistaa että hoitaja on nainen. Jotenkin tuntuisi hullulta mennä käsittelyyn jonka tekisi mies. En varmastikaan ole ainoa joka näin ajattelee!
Hoito tehtiin eilen puoliltapäivin. Aika oli tunnin aika, josta ensimmäiset 10 minuuttia meni haastatteluun ja viimeiset 10 minuuttia kinesioteippaukseen. Varsinaisen käsittelyn hän aloitti pyörittelemällä molempia arpikohtia melko voimakkaasti pyörivin liikkein. Hetken käsittelyn jälkeen kipu hävisi. Sitten hän kävi läpi kaulan, kainalon, ja vasemman neljänneksen niin etu- kuin tapapuoleltakin. Varsin jännä ja rentouttava hoito.
Vaikutukset eivät tietystikään tuntuneet heti, mutta varasin siitä huolimatta ensi viikolle ajan, ja vielä seuraavallekin.
Käsittelyn jälkeen janotti ja tuntui siltä että "limppu" oli kadonnut kainalosta. Eli kainalon alueella on ollut sen verran turvotusta että nyt tuntuu todellakin toisenlaiselta. Myös rinta on eri tuntuinen, ei enää semmoinen räjähdystä vaille oleva kumipallo! Loistavaa :)
Ei muuten häipynyt!
Niinpä sitten nyt vihdoin varasin ajan fysioterapialaitoksesta, lymfaterpiaa varten. Tällä kertaa häveliäisyys voitti, ja oli pakko varmistaa että hoitaja on nainen. Jotenkin tuntuisi hullulta mennä käsittelyyn jonka tekisi mies. En varmastikaan ole ainoa joka näin ajattelee!
Hoito tehtiin eilen puoliltapäivin. Aika oli tunnin aika, josta ensimmäiset 10 minuuttia meni haastatteluun ja viimeiset 10 minuuttia kinesioteippaukseen. Varsinaisen käsittelyn hän aloitti pyörittelemällä molempia arpikohtia melko voimakkaasti pyörivin liikkein. Hetken käsittelyn jälkeen kipu hävisi. Sitten hän kävi läpi kaulan, kainalon, ja vasemman neljänneksen niin etu- kuin tapapuoleltakin. Varsin jännä ja rentouttava hoito.
Vaikutukset eivät tietystikään tuntuneet heti, mutta varasin siitä huolimatta ensi viikolle ajan, ja vielä seuraavallekin.
Käsittelyn jälkeen janotti ja tuntui siltä että "limppu" oli kadonnut kainalosta. Eli kainalon alueella on ollut sen verran turvotusta että nyt tuntuu todellakin toisenlaiselta. Myös rinta on eri tuntuinen, ei enää semmoinen räjähdystä vaille oleva kumipallo! Loistavaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)