Aaallonpohjasta nousuvaihe on menossa, henkisesti helpompaa. Olen todennut nyt että elän minkä elän. Kunhan tämä hoitojakso on ohi, koitan selvitellä itse, mitä keinoja olisi varmistaa se, ettei pirulainen pääse uudestaan niskan päälle. Viimeisen hoitokerran jälkeen on lääkärikäynti, mutta ikävä kyllä, ruusunpunaiset kuvitelmat ovat jo karisseet. Se käynti on varmaan sellainen "kaikki on nyt hyvin mene kotiisi meillä on sairaita täällä hoidettavana" -käynti. Joitakin päässä pyörineitä kysymyksiä voisin kuitenkin laittaa ylös paperille että tajuaisin sitten kysyä. Kun noita erikoistuneita lääkäreitä ei näytä pääsevän tapaamaan sitten yhtään millään konstilla. Eli tuskin myöhemminkään muulla keinoin kuin pitkällä odotuksella ja nipulla seteleitä.
Seuraava etappi elämässä on sitten ne yo-juhlat. Hiukan vielä remonttihommia, että paikat on suurinpiirtein siistinä silloin. Sitten pitää alkaa suunnitella tarjottavia ja juhlan yksityiskohtia. Heti juhlien jälkeen on edessä sitten työnhaku. Olen työntänyt tuota ajatusta eteenpäin aina kun se on päähäni pujahtanut. Mitähän on edessä? En tiedä, onneksi ei ole kykyä nähdä tulevaisuuteen. Mitä tapahtuu vuoden kuluttua, entäpä viiden vuoden? En ajattele sitä, vaan elän päivän kerrallaan. Todellakin, tällä hetkellä elän juuri niin...kalenterissani en paljoa sivuja kääntele, suunnitelmat koskevat huomista ja ylihuomista. Sitä pidemmälle en mieti, ja jos jotakin mietinkin, niin pieni sivujuonne on kaiken takana: missähän kunnossa olen tuolloin?
Nyt on kuitenkin hyvä elää. On monia asioita joista saan iloa. Tämä kevät on pistänyt myös miettimään mitä asioita on menneessä elämässä ollut, joita kaipaan. Joitakin hyviä ja iloa tuovia asioita on nyt sitten ajatuksissa tehdä tänä kesänä! Ihan vaan siksi että olen olemassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti