Heipä taas pitkästä aikaa. Oli tässä pieni kattoremontti, joten siksi en ole kirjoitellut. Talkoovoimin roudattiin vanhat ruodelaudat ja vanhat painavat kattopellit pois pihalta ja osaavat miehet (ja miehenalut) laittoivat uuden ruodelaudoituksen, aluskatteen ja uuden kauniin peltikaton. Kyllä nyt kelpaa!
Oli vaan itsellenikin sen verran rankat päivät, että parin talkoopäivän jälkeen en meinannut enää pysyä tolpillani. Oikeaan polveen kertyi kunnolla vettä, ja se on aikas kipeä. Ei saa taivutettua. Hiukan tuossa googlailin ja jäin miettimään olisiko tämä niveltulehdus nyt sitten vielä sen vatsataudin jälkimaininkeja, mahdollista sekin.
Itse olen monesti todennut että polven oireilut on monella ihmisellä se "hälytyskello" joka kertoo että elopainoa on liikaa. Häpeällistä tunnustaa että taidan itse liittyä nyt siihen samaan kerhoon!
Se on aika jännää että olen 50v täyttänyt nainen, mutta edelleen tunnen että sisälläni on 20v tyttö. Ulkokuoreni on vain jostakin syystä hiukan...ööh...turvonnut. Ja kulahtanut?
Tämän vuoden alussa olin jo hyvässä vauhdissa kuntokuurini kanssa - tai parempi puhua ehkä elämäntapamuutoksesta. Tavoitteni oli laihtua 18 kg ja samalla saada itseni siihen kuntoon että pystyn juoksemaan. Rautojen siirtelykään ei mielestäni ole epämiellyttävää, joten sekin kuului suunnitelmiin.
Tammikuun puolivälissä kuitenkin minut pudotettiin jääkylmään kaivoon kertomalla että sairastan rintasyöpää. Tiesin että asiat on pantava järjestykseen ja hoidettava ensin itsensä terveeksi.
Muistan vielä kuinka leikkausosaston hoitaja kysyi haastattelussa pituuden ja painon. Kerroin ne ja sanoin että ainakin 15 kg ylipainoa. Yllätyin kun hän vilkaisi minua ja totesi päättäväisesti: Ei, ihan hyvä. Mietin jälkikäteen että varmaankin syy tuohon reaktioon oli se, että hän oli liian monta kertaa nähnyt vierestä kuinka syöpäsairaat hoitojen edetessä kuihtuvat pois. Rankkaa, ja rankka työ.
Kun luin kirurgin selostusta leikkauksen jälkeen, siinä oli lause "kainalossa erittäin paksu subcuticusrasva". Yökkk! Hemmetti, antaisin sen mielelläni pois.
Myös ennen sädehoitoja lääkäri sanoi minulle että nyt on erittäin hyvä, että sinulla on ylipainoa, koska rasva suojaa sydäntä hoitojen aikana. Korostettiin vielä että 5 viikkoa kestävän sädehoitojakson aikana ei saa lihoa eikä laihtua (kohdistus menisi muutoin pieleen). Niinpä sitten välillä tilanne oli se, että jouduin pakottamaan itseni syömään, kun ruokahalut menivät ajoittain tosi huonoiksi.
Hoitojakson kuluessa koitin muistaa ottaa jokapäiväiset vitamiinini. Liikuin niin paljon kuin pystyin, tein remonttihommia enemmän kuin pystyin. Ja välillä nukuin 12 tunnin öitä parin tunnin päikkäreillä höystettynä, kun ei vaan muuten jaksanut!
Nyt on sitten aika alkaa miettiä mitä tekisi. Miten alkaisi kunnonkohotuksen? Kunhan tuo polvi nyt ensin rauhoittuu normaaliksi. Sitä kun edelleen haluaisi olla terve, hyväkuntoinen, hoikka ja kaunis! Tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti