lauantai 26. huhtikuuta 2014

Jännän äärellä

Istahdin alas ja luin blogini alusta tähän hetkeen saakka, aikajärjestyksessä. Sinällään aika hyvä, että olen kirjoittanut, sillä ilman tätä itsellänikään ei olisi harmainta hajua siitä, mitä on tapahtunut ja milloin. Tämä kevät on varastettu minulta pois!

Nyt olen avannut silmäni. Viime päivinä olen maalaillut ulkona. Ostimme puolitoista vuotta sitten talon, joka on rakennettu yli kolmekymmentä vuotta sitten. Pientä laittoa siis siellä täällä. Nyt kun ilmat ovat olleet suotuista, olen maalaillut ulkorakennuksia. Pieniä pintoja ja hitaaseen tahtiin. Sisällä pitäisi vielä maalata kattoa ja fiksailla muitakin paikkoja. Tein oikein työlistatkin sitä varten että tiedän mitä tehdä ja missä järjestyksessä. Toukokuun lopulla juhlitaan tyttäreni valkoista lakkia. Tiedän että aikaa on vielä kuukausi, mutta nyt tuntuu että jaksaminen on rajallista, joten joka päivä pitää pikku hiljaa koittaa saada töitä eteenpäin. Haluaisin että paikat ovat siistit ja nätit kun juhlitaan.

Samalla voin juhlia ehkä sitä, että täytin maaliskuussa 50 vuotta. Juhlat jäivät tuolloin pitämättä. Kesää odottelen muutenkin innokkaasti, sädehoidot loppuvat, yo-juhlien jälkeen sitten voin ehkä hiukan huokaista, ja miettiä mitä mukavaa haluaisin tehdä. Siis minä, itse!?


4 kommenttia:

  1. Hei,
    blogiasi on ollut mukava lukea. Rohkaistuin kirjoittamaan, koska kuljen lähes samanlaista polkua kuin sinä noin kuukauden edelläsi.
    Rintasyöpäni löydettiin 50-vuotiaiden seulontamammografiassa marraskuun loppupuolella viime vuonna. Diagnoosi vahvistui 20.12.2013 ja oikean rinnan säästävä leikkaus tehtiin 16.1.2014. Kasvain poistettiin reiluin tervekudosmarginaalein. Syöpäkasvain sijaitsi oikean rinnan yläsivuneljänneksessä.

    Kasvaimen tyyppi duktaalinen invasiivinen karsinooma, gradus 2 ja koko 12 mm. Imutie-, hermo-, iho- eikä veri- invaasioita todettu. Vartijaimusolmukkeessa ei todettu syöpää ja niitä poistettiin kaikkiaan vain yksi. Ekstranodaalista kasvua ja lobulaarista neoblasia ei todettu. ER 80 %, PR 90%, Her2 negatiivinen ja Ki67 10%.
    Hoitona sain sädehoitoa 30 kertaa, joista viimeiset viisi kertaa arbiboosteriin. Sädehoito päättyi huhtikuun puolivälissä.
    Lisäksi sain viideksi vuodeksi tamofen- antiestrogeenilääkityksen, koska olen premenopausaalinen. Tamofenin syöminen ahdistaa sivuvaikutusten takia ja olen siirtänyt aloittamista toukokuun puoleen väliin. Ensimmäinen syöpäklinikan kontrolliaika on heinäkuun puolessa välissä.
    Sairauslomalla olin kaikkiaan kolmisen kuukautta. Palasin parisen päivää sitten töihin takaisin.

    Olen edelleen jotenkin hämmentynyt. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Tähän asti olen ollut täysin terve 50-kymppinen nainen. Välillä on ollut todella vaikea uskoa, että tämä tapahtuu juuri minulle. Erityisesti ennen leikkausta oli epätodellinen olo.
    Tunnetasolla jäsentelen vielä tapahtunutta. Mielialani vaihtelevat alakulosta iloon. Välillä olen pelokas ja välillä toiveikas tulevan suhteen. Lähipiirini mukaan olen ailahtelevainen. Musiikki on auttanut tunteiden tavoittamisessa ja ollut muutoinkin tärkeänä voimanlähteenä.
    Olen myös keskustellut avoimesti tapahtuneesta ystävien ja hyvien työkaverien kanssa.

    Tunnistan kirjoituksestasi omia mietteitä ja tuntemuksia. Kirjoitat elinvoimaisesti. Sairastumisen jälkeen olen pohtinut paljon esim. ravintoon liittyviä asioita ja sitä miksi juuri minä sairastuin tähän. Siihen en kyllä usko koskaan vastausta löytäväni eikä se ole tarpeenkaan.
    Nyt pitää katsoa tulevaan ja pyrkiä elämään tätä hetkeä elinvoimaisesti. Olen tapahtuneen jälkeen oivaltamassa, että kaikki voi todellakin muuttua hetkessä kuin veitsellä leikaten peruuttamattomasti. Juicen sanoin "elämästä ei selviä hengissä".
    terv. Kohtalotoveri Mansesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentistasi. Taidamme olla aika samanlaisia "tapauksia", todellakin. Hyvä jos blogini on tuonut lohtua, tai ainakin ajatuksen ettei me olla näiden asioiden kanssa yksin. Onhan tämä jotakin mitä kukaan ei osaa odottaa, kukaan ei halua - mutta karkuun ei enää pääse. Vaikka kuinka odottaisi sitä "tämähän oli vain unta" - heräämistä!

      Poista
  2. Olen lukenut blogisi alusta asti yhteen pötköön, koska löysin sen ihan sattumalta tänään. Samoilla poluilla ollaan ja suunnilleen samoihin aikoihin hoidoissa juostu. Erona se, että minä jouduin uusintaleikkaukseen ja silpomisten välillä leikkaushaava tulehtui, lisäksi sain koko coctailin eli sytopaskat ja 25 sädetystä sekä Tamofenin.
    Tuntuu jännältä lukea, että ihan samoja pähkäilyjä ja mietteitä on ollut jollain muullakin.... Kiitos hienoista teksteistä!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut blogisi alusta asti yhteen pötköön, koska löysin sen ihan sattumalta tänään. Samoilla poluilla ollaan ja suunnilleen samoihin aikoihin hoidoissa juostu. Erona se, että minä jouduin uusintaleikkaukseen ja silpomisten välillä leikkaushaava tulehtui, lisäksi sain koko coctailin eli sytopaskat ja 25 sädetystä sekä Tamofenin.
    Tuntuu jännältä lukea, että ihan samoja pähkäilyjä ja mietteitä on ollut jollain muullakin.... Kiitos hienoista teksteistä!

    VastaaPoista