Tänään heräsin ennen kukonlaulua, ruokin ja ulkoilutin koiralaumani, ja lähdin ajamaan. Aurinko paistoi niin kauniisti, mietin mitä normaalit ihmiset tekevät. Joku ajelee töihin, joku kenties harrastuksiinsa, jollakin on vapaapäivä. Mitä minä teen? Menen sädehoitoyksikköön. Jotenkin voisin väittää että aurinkoisen kevätpäivän voisi aloittaa mukavamminkin.
Jälleen olo pään sisäpuolella oli sumuinen...kuitenkin oikeaan paikkaan päädyin. Lähdin ajoissa, koska olen ekaa kertaa menossa sädehoitopaikkaan. Sinne löytää kuitenkin pian perille, istun isoon aulaan odottamaan. Kahmaisen käteeni pari yhdentekevää lehteä. Räplään kännykästäni ääniä pois, kun hoitaja tuleekin jo huutamaan nimeäni. Täällä ei kainostella. Sinä siinä, syöpäpotilas numero 99. Ei vaan, ihan nimellä kutsutaan, ja kaikkihan tietää mikä meitä kaikkia vaivaa.
Hoitaja onkin todella ystävällinen ja neuvoo riisumaan yläosan paljaaksi. Sitten minut laitetaan makuulle selälleen "putkilaitteen" petille ja leikkaushaavat suojataan. Rintakehän päälle kiinnitetään valkoinen palikka-anturi, joka valvoo hengitystäni. Sen jälkeen saan ohjeet hengitysharjoituksiin. Todellakin, sädehoito tehdään hengitystahdistettuna, mikäli suinkin mahdollista. Se suojaa sisäelimiä (kai sydäntä ja keuhkoja) saamasta turhaan säteilyä. Hengitystä ohjataan käskyillä, "vetäkää keuhkot täyteen... ja pidättäkää hengitystä" sitten maksimissaan 20 sekunnin pidätys, ja sitten käsky "saa hengittää". Ei tuottanut kyllä minkäänlaisia vaikeuksia, väliajat sai hengitellä kaikessa rauhassa omaan tahtiin. Niinpä minulle kerrottiin että harjoitus onnistui ja sädehoito voidaan tehdä niin. Tässä on kyllä pakko kertoa, että tuli siinä odotellessa aivan epätodellinen olo. Makasin hämärässä huoneessa, putkimaisessa laitteessa. Ympärilläni kiersi outo valoilmiö edes takaisin. Häivähti mielessä tähtien sota, mitä ihmettä minä teen avaruusaluksessa! Huh. Miksi? Miksi juuri minut on kaapattu tälle matkalle!?
Tämän jälkeen pääsin putkesta pois ja vuorossa on kohdistuspisteiden tatuointi. Nämä pisteet tatuoidaan kylkiin ja rintojen väliin ja navan yläpuolelle siksi, että niiden avulla hoidot kohdistetaan sitten kun se jokapäiväinen rumba alkaa. Kysyin että minkäslaisista kuvioista saa valita ja virnistin? Hoitaja kysyi että mitä, ja oli hyvin hämmästyneen näköinen? Hymyilin ja sanoin että voisin haluta vaikka kukkia, tai kärpäsiä. Olin kuulemma ensimmäinen joka kysyy sellaista, mutta siinä vaiheessa hoitajakin jo uskalsi hymyillä.
Sitten minusta otettiin talteen tietokoneelle sormenjäljet, ja pienellä digikameralla oikein kasvokuva. Molemmat taltioidaan potilastietoihini, jotta asiat sujuvat vaivattomasti sitten kun joka päiväset käynnit alkavat - eli tunnistaminen on nykyisin tehty helpoksi.
Sitten minulle kerrottiin että kutsu sädehoitoon tulee postitse parin viikon kuluttua. Ei sitten kuin odottelemaan, taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti