En kyllä tietoisesti jännittänyt käyntiä, eli selailin odotusaulassa lehteä ja odotin vuoroani. Hoitaja haki minut ja sitten alkoi tietotulva. Asiat vilistivät silmissä ja sitten lääkäri sanoi että tätähän varmasti odotat, ja otti esiin paperin missä oli tiedot syöpätyypistäni. Paperi vilisti outoja termejä - ja niitä oli paljon.
kasvaimen tyyppi: duktaalinen
Gradus: 2
Tubulusmuodostus (1-3): 3
Tuma-atypia (1-3): 2
Mitoosit (1-3): 1
Imutieinvaasio: ei
verisuoni-invaasio: ei
perineuraalinen hermoinvaasio: ei
invasiivisen karsinooman läpimitta: 12mm
kasvainen kokonaisläpimitta: 12mm
DCIS luokka (WHO v.2012): 1
Lobulaarinen neoplasia: kyllä
vartijaimusolmukkeet (metast./kokonaismäärä): 0/2
rintakasvaimen poistomarginaalit:
superiorinen/inferiorinen (mm/mm): 9/20
mediaalinen/lateraalinen: 5/20
anteriorinen/porteriorinen: 6/10
lyhin DCIS:n resektiomarginaali: 8mm anteriorinen
kasvaimen pTMN-luokitus (v-2012) : pT1cN0
reseptoritutkimus:
estrogeenireseptori (ER)
positiivisten solujen %-osuus (0-100): 70
progesteronireseptori(PR)
positiivisten solujen %-osuus (0-100): 100
HER2 CISH: neg (her2ehc 0/1+)
Ki67 (%): 7
Eikä tuossa vielä läheskään kaikki. Tavoite sinänsä sekin, että löytäisi jostakin edes selityksen noihin kaikkiin termeihin. Ei ehkä onnistu. Kaiken kaikkiaan ymmärsin sen, että kävi tuuri. Jos en olisi osallistunutkaan tähän mammografiaseulontaan, vaan vaikka vasta seuraavaan 2 vuoden kuluttua, olisi tilanne ollut jo paha. Näin lääkäri sanoi.
Vielä on niin pölähtänyt olo ettei tuota sisäistä. Konkreettista oli se tieto, että sytostaatteja ei käytetä. Saan sädehoitoa 5-6 viikkoa (lopullinen päätös tehdään sädehoitoyksikössä). Tämän lisäksi syön 5 vuotta Tamofenia, koska kasvaimeni oli hyvin hormonipositiivinen ja saa "ruokansa" niiltä.
Haavan tilannetta arvioi myös hoitaja, joka oli ekspertti haavahoidossa, ja hänen arvionsa oli että kanttinauhahoidon voi nyt heti lopettaa ja alkaa vain suihkuttelun pari kertaa päivässä. Hänen arvauksensa oli että haava olisi ummessa jo 1-1,5 viikossa! Rinnan turvotusta hekin ihmettelivät ja todettiin vain että syön sen uuden antibioottikuurin loppuun. Eiköhän tämä tästä.
Itsellenikin oli yllätys että ensimmäisen kerran purskahdin itkuun kun lääkäri kertoi uutisen siitä, mitä hoitoja minulle tulee. Sekunti lauseen "ei sytostaattihoitoja" jälkeen kyynelet alkoivat tulvia. Lääkäri nousi ylös, haki paperia ja asetti ne eteeni pöydälle. Varmaan aika usein tunteet ovat pinnassa sen pöydän äärellä. Toisen kerran itku tuli kun pääsin autoon istumaan.
Nyt sitten ihmettelen oloani, rinta on edelleen hiukan turvonnut ja kipeä. Lisäksi kurkku kiusaa. Käyköhän nyt niin että flunssa iskee päälle kun stressi vähenee. Ei se mitään, antaa tulla vaan. Flunssa on vaan flunssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti