Ajattelin tänä aamuna, että blogini on nyt tullut semmoiseksi hukkaputkeksi, jonka kautta päästän paineet ulos. Siis ikävät asiat jotka painavat mieltä, ja joilla en viitsi läheisiäni vaivata, ainakaan kovin paljoa.
Lienee siis aika kertoa teille lukijat (olen yllättynyt kuinka paljon teitä on!) että tämä syöpädiagnoosi ei ole tuonut mukanaan pelkästään huonoja asioita.
Ensinnäkin tämä pysäytys on ollut erinomainen tilaisuus miettiä mikä on elämässä tärkeää. Tiedän että kuulostaa kliseeltä, mutta näin vaan on. Olen aina ollut ihminen joka miettii ja analysoi asioita, myös sitä mikä on elämän tarkoitus, mihin haluan aikani käyttää ja keiden kanssa. Mutta vasta tämä, tieto elämän rajallisuudesta sai ajatukset kirkkaiksi. Tieto siitä että elämä saattaa olla niinkin rajallista, että sitä on jäljellä kuukausia. Nyt joku voi todeta että kyllä monen elämä katkeaa yhtäkkisesti, vaikka liikenneonnettomuudessa. Tällainen äkkikuolema on kuitenkin henkilön itsensä kannalta "helppo" vaihtoehto. Ei tarvitse kokea sitä tuskaa, että epäilee menehtyvänsä hiljaa kitumalla.
On tullut tehtyä listoja. Listoja siitä, mikä on elämässä tärkeää. Miten haluaa arkensa viettää, mihin vielä haluaisi ehtiä matkustaa. Olen jopa pohtinut keitä ihmisiä haluaisin tavata, siis sellaisia joita en ole vuosiin tavannut. Olen miettinyt mitä haaveilisin saavani itselleni. Pääosa haaveista on hyvin pieniä ja konkreettisia. Jokaisella on varmasti asioita, joita olisi kiva tehdä, mutta joita ei vain tule tehtyä, kun arki painaa päälle!
Suosittelenkin kokeilemaan ajatusleikkiä: mitä jos tietäisin että minulla on aikaa puoli vuotta? Kenelle haluaisit sanoa että hän on sinulle tärkeä ja ihana, kenet haluaisit viedä pitkälle nauruntäyteiselle illalliselle? Kenen kanssa haluaisit tehdä vaelluksen, mukavan matkan, tai mitä vaan? Niin paljon jää tekemättä siksi että elämässä on aina kiire ja tekemättömiä töitä! Miksi?
Olen myös pohtinut mitä haluaisin itselleni. Mihin haluaisin käyttää enemmän aikaa, jotta itse voisin paremmin. Tarkoitan tällä nyt lähinnä fyysistä hyvinvointia. Voinko liikkua enemmän ja monipuolisemmin. Voinko hankkia lisää tietoa ravitsemuksesta ja toteuttaa ideoita omassa pöydässäni. Miten voisin saada ulkonäköäni muuten kohenemaan (no tottapuhuen liikunta ja ruoka ovat kyllä ne tärkeimmät tekijät tässä). Voisinko uhrata hieman aikaa vaatevarastoni läpikäymiseen.
Kotona tulen viettämään ison osan ajastani tulevina kuukausina. Nyt on loistava aika pistää paikat siihen kuntoon kun olen aina toivonut niiden olevan. Voin luopua turhasta tavarasta kokonaan, mikä on sangen vapauttavaa!
Pitkästä aikaa minulla on todellakin mahdollisuus keskittyä itseeni. Ensimmäistä kertaa teini-iän jälkeen.
Saattaa kuulostaa pähkähullulta, mutta silläkin uhalla kerron teille. Tunnen olevani hyvin onnellinen.
(Olisin äärimmäisen onnellinen, jollei olkapäälläni istuisi se karvainen pinkki rumailmeinen otus).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti