Onneksi mua ei kukaan rakasta!

Otsikko ei ole sääliä havittelevan syöpäsairaan huomiohakuisuutta. Se on ihan todellinen ajatus. Se ajatus tuli päähäni silloin kun kuulin ensimmäistä kertaa lääkäriltä puhelimessa että sairastan rintasyöpää.

Onneksi mua ei kukaan rakasta! Olisi kamalaa kertoa jollekin miehelle, jonka maailman keskipiste olisin, että elämäni on nyt vaakalaudalla. Mutta ei, sellaista miestä ei ole.

Tottakai koen olevani rakastettu, molemmat lapseni varmasti rakastavat minua, samoin vanhempani ja lisäksi muutama muu. Lisäksi yksi mieskin, mutta suhteemme ei ole niin tiivis että hänen maailmansa pyörisi minun ympärilläni.

Tässä vaiheessa elämää olisi todella iso asia, jos olisi aina olkapää, johon nojata. Käsi joka silittelisi uneen kun uni ei muuten tule. Kuuntelisi huolet ja murheet. Mutta, kuten todettu, on paljon parempi ettei nyt ole ketään joka tulenpalavasti rakastaisi minua. Koska tällainen sairaus musertaisi hänet.

Tajusin jokin aika sitten, että syöpädiagnoosilla on tässä mielessä iso sosiaalinen merkitys. Jos etsii uutta parisuhdetta, missä vaiheessa voisi läväyttää pöytään tiedon, että olen muuten vakavasti sairas? Jos menisin tänään treffeille, missä vaiheessa päästäisin miehen kurkkaamaan kaula-aukostani? Sivellisyys vaatisi nyt sitten ainakin pari kuukautta...jotta haavat parantuvat. Mahtaisi siinä tavis-mies jo miettiä mihin uskontokuntaan kuulun?

Tänään hupailin selaamalla yhden deittisivuston miesten ilmoituksia. Joka lähtöön löytyy urosta. Ihmeellistä minusta oli se, että joukossa oli paljon jopa alle 2-kymppisiä. Oli ilmoituksia joissa kuvattiin selkeästi että "keksitään jotakin kivaa tekemistä". Ilmoituksia joissa ei ollut kuvaa, oli valtaosa. Halutaan pysyä anonyymeinä. Moni mies etsii kaunista naista. Ihan selkeetä joo, mutta kuinka pitkälle parisuhteessa se kauneus auttaa? Ja onko varmaa ettei se katoa?

Laadinkin nyt ilmoituksen itsestäni:
Kaunis, urheilullinen, hoikka, rikas, menestyvä, terve 49-vuotias neitsyt etsii unelmiensa prinssiä.

Siinäpä varmaan tärkeimmät. Ai niin, pitäisi olla 18 v. No voihan sen asian valehdella tuohon ekaan ilmoitukseen? (Ja tässä vaiheessa ne lukijat, jotka tuntevat minut, tikahtuvat nauruun!)