Kuumetta on, tauti on siis vakava. Poden ihan hirmuista maastopyöräkuumetta. On ihan pakko saada hankkia pyörä. Sellainen jolla täällä missä nyt asun, pystyisi ajelemaan.
Täällä ei tavallisella citypyörällä tai retkipyörällä tee mitään. Maantiet ovat kuoppaisia ja mutaisia, ja korkeuseroja löytyy paljon ja joka suuntaan lähtiessä. Pitää siis tarkoin miettiä millainen pyörä.
On kyllä ihan uskomaton valikoima nykyään, ja pää sekoaa kun koittaa netistä löytää tietoa. Jos löytää jostakin keskustelupalstalta itselle sopivan kysymyksen - vastausketju ainakin jossakin vaiheessa hajoaa kappaleiksi kun aktiiviharrastajat aloittavat pikkuasioilla hifistelyn ja kiistelyn siitä onko tuo vai tämä hilavitkutin parempi kuin se mikä minulla on. Huokaus. Lienee parempi vaan ensi viikolla tehdä kaupat, ajella jonkin aikaa ja sitten tietää paremmin minkälainen olisi pitänyt ostaa.
Mutta tällaisia haaveita elättelen. Arki on jotakin ihan muuta. Tänään kävin parissa kaupassa, tulin kotiin, imuroin ja pesin lattiat. Sitten söin ja nukuin pari-kolme tuntia. Että haave maastopyöräilystä on ehkä hieman etäinen vielä. Mutta se haave lähestyy, olen päättänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti