Vasta kaksi vuorokautta leikkauksen jälkeen pystyn istumaan koneelle niin pitkäksi aikaa että voin päivittää tapahtumia. Mietin että kirjoitanko miten tarkasti, ja jos kirjoitan, miksi. Motiivi numero yksi on se, että ainakin itse tykkäisin tietää etukäteen suurinpiirtein mitä tapahtuu. Joten toivon että joku päivä tästä tekstistä on hyötyä pinkille kanssasisarelleni, joka on menossa leikkaukseen. Toinen motiivini lienee se, että haluan itsekin muistaa mitä on tapahtunut.
Keskiviikkoaamuna piti nousta melko aikaisin että sain koiralauman huollettua ja itseni matkaan klo 6.30. Sairaalassa piti olla merkkiaineen laitossa klo 7.30. Mukanani ei ollut juuri muuta kuin kartat ja ohjeet, sekä kännykkä - ja päällä olevat vaatteet. Vatsa jo tässä vaiheessa ilmoitteli että aamupala, missä se viipyy? Mutta mitään ei tietysti saanut suuhunsa laittaa iltapalan jälkeen.
Merkkiaineen laittoa varten suunnistin isotooppilaboratorioon, missä eräs hoitaja laittoi rintaani piikin. Toimenpide oli yksinkertainen ja kivuton, mitä nyt pikkuruisen piikin aiheuttama kirvely. Merkkiaine siis laitetaan siksi että se vaeltaa kainalon ns. vartijaimusolmukkeeseen, jotka ovat jokaisella hiukan eri paikassa. Näin kirurgi pystyy leikatessaan ottamaan näytteet sieltä, ja näistä näytteistä jo leikkauksen ollessa käynnissä patologi päättää onko syöpäsoluja havaittavissa vai ei. Eli leikataanko kainalon imusolmukkeita pois vai ei.
Tämän jälkeen tein sitten pidemmän lenkin ns. Radius-rakennukseen, missä kasvaimeen laitettiin merkkilanka. Tämän tarkoitus oli tietty se, että leikataan oikea kohta. Juu kun kyseessä on syöpä, olisi erittäin kiva jos vietäisiin se jauhelihapihvin kokoinen klöntti sentään oikeasta paikasta!
Jälleen makasin yläkroppa paljaana aika pienessä huoneessa, mikä kuhisi väkeä. Hoitajia oli parhaimmillaan 3, lääkäri ja lääkäriharjoittelija, sekä tietty jälleen laitevalmistajan edustaja. Lääkäriharjoittelija tutustui merkkilangan toimintaan ensin jonkin aikaa kuivaharjoitteluna, ja lääkäri kertoi miten langan lukitusmekanismi toimii. Sitten tämä harjoittelija alkoi etsiä ultralla kasvainta rinnastani. Olin mielestäni kärsivällinen, mutta hetken päästä aloin miettiä mitä tästä hommasta tulee. Mitä minusta leikataan? Sitten ihan ystävällisesti sanoin että tässä näkyy vielä hyvin tämä paksuneulabiopsian tekemä reikä, että siitä voi päätellä missä se on. Ja niinhän se sitten löytyi...ja lopulta aika pian oli merkkilanka paikoillaan. Tai ainakin jossakin siellä päin?
Nousin ylös ja hämmästelin sitä että rinnastani törrötti 15 cm teräsvaijeri. Odotin jotenkin että merkkilanka olisi pieni keltainen söpö langanpätkä, mutta tämä mielikuva oli selvästikin lähempänä mummon merkkauslanka-käsitöiden maailmaa.
Huokasin helpotuksesta kun seuraavaksi hoitaja veikin minut mammografialaitteeseen ja otettiin vielä varmistuskuva, että vaijeri oli oikeassa paikassa. Ja olihan se. Nyt ei sitten muuta kuin vasenta kättä liikuttamatta sairaalapaita päälle, kassi ja takki oikeaan käteen ja vaeltamaan kohti leikkausosastoa päärakennuksen 4. kerrokseen.
Leikkausosastolla minut otti vastaan mukava hoitaja, vaihdatti vaatteni ja haastatteli hetken. Kerroin että en varsinaisesti leikkaamista jännitä, sillä niitä on takana jo pitkälti toistakymmentä. Mutta etukäteen tiedän varoittaa että olen helposti aika pahoinvoiva nukutuksen takia.
Sitten istuin aulaan selaamaan lehtiä, keskittyminen oli kyllä vaikeaa. Välillä tuijotin seiniä, ja juttelin toisen samaan operaatioon menevän kanssa. Hän oli minua 20 vuotta vanhempi, ja selkeästi tieto sairaudesta oli murtanut hänet. Koitin rohkaista ja kertoa että hoidot ovat kehittyneet paljon ja kyllä on vielä toivoa. Toisaalta, kuten tiedätte, ainakin te tämän saman läpikäyneet, että ne epätoivon ajatukset olivat kyllä kierähtäneet minukin päässäni useaan kertaan. Olin vaan nyt päättänyt olla reipas tämän leikkauspäivän ajan. Järjellä ajatellen tämä leikkaus on vasta pieni etappi, sillä todellinen jännituksen paikka on vasta se, kun neljän viikon kuluttua näytteet on täysin tukittu ja kuulee mitä jatkohoitoja minulle (sori, on pakko käyttää sanaa) tuomitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti