Onpas ollut tiukka päivä. Ei töiden suhteen, vaan kaiken maailman asioiden hoidon suhteen. Olen mennyt sähköpostit läpi ja vastannut kaikkiin pakollisiin. Akuutit laskut on näppäilty verkkopankkiin. Muutama lasku ja kirjekuori laitettu kuntoon. Kävin postissa hakemassa lisää kuoria että huomenna saan vielä satakunta kirjettä lähetettyä.
Kävin myös kaupassa hakemassa pakastimeen ruokaa, sillä en ole varma koska seuraavan kerran ruokavarastoni täydentyvät. Heti aamulla aloin käydä tehtävälistaani läpi, ja nyt on suht hyvä mieli, sillä huomiselle jäi vain 3 hommaa. Ja niiden sadan kirjekuoren täyttö ja vienti postiin.
Henkisesti olen valmistautunut keskiviikon leikkaukseen lukemalla loppuun kirjastosta lainaamani Marja Aarnipuron kirjan Rintasyöpävuosi. Sattumalta kirjoittaja on muuten yksi niistä naisita jotka istuivat Inhimillisen tekijän tv-studiossa juuri saatuani diagnoosin (ja kun varomattomasti avasin telkkarin illalla).
Kirja oli älyttömän hyvin tehty. Kuvaus omasta rintasyövästä, mutta sisälsi paljon faktatietoa tämän ajan hoitotavoista ja kaikesta, mikä rintasyöpään liittyy.
Kirjoittaja on toimittaja, ja siis kirjoittamisen ammattilainen - ja sen todella huomasi. Lainasin samalla kertaa myös toisen kotimaisen aihetta käsittelevän kirjan. Luin senkin, mutta ei tässä vaiheessa tunnu mukavalta lukea kirjaa, johonka tarttumiseen pitää suhtautua pelolla. Tieten että itku tulee lähes joka aukeamalla.
Kyllä itkin Aarnipuronkin kirjaa lukiessa, montakin kertaa. Mutta myös hymyilin, ja nauroin ääneen. Hän kuvasti erinomaisesti mm. sitä henkistä hätäännystä ja tuskaa mitä diagnoosi ja hoidot saavat aikaan. Ja myös fyysistä. Nytpä tiedän mitä on odotettavissa, suurinpiirtein. Päätin että luen kirjan vielä uudelleen, jahka saan tietä oman syöpätyyppini.
Niin, ajatus alkaa siis olla keskiviikkoaamussa jo. Pelot jylläävät päässä ja näen nukahtaessani mitä kummallisimpia asioita ja olentoja. Peittoni alla kävelee edesmennyt rakas koirani. Aidan tolpan päällä istuu kalju mies, jonka päässä on vain muutama hius ja kallo torso, ikäänkuin puolikas. Muistuttaa ET:tä. Syöpäni on näyttäytynyt minulle kahdessa muodossa: vaaleanpunaisena karvapallona, jolla on ruma naama. Sekä pienenä kärpässieneä, sellaisena punalakkisena pampulana, josta aina aikuiset varottelivat kun olin lapsi. Se on myrkyllinen, ei saa koskea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti