Kliseinen otsikko saa ajatukset kulkemaan villisti, ainakin näinä päivinä kun tuntuu siltä, että pitäisi ennen kaikkea löytää maallemme sellaiset päättäjät, jotka olisivat taitavia ja viisaita. Miten ihmeessä on mahdollista että vaikkapa naapurimaassa Ruotsissa, missä viljely ja rakentaminen on lähes yhtä hankalaa ja kallista ilmasto-olosuhteiden takia kuin täällä, nautitaan taloudellisesta hyvinvoinnista? Kaiken lisäksi maahan on otettu runsasin käsin vapaamatkustajia eläteiksi, ja silti yhtälö on mahdollinen! Pitäisikö siis palkata ruotsalaisia poliitikkoja pistämään Suomen asiat kuntoon?
No yhdessä asiassa ollaan lottovoittajia. Meillä on toimiva julkinen sairaanhoitokoneisto. Minusta on käsittämätöntä kuinka nopeasti minut napattiin "hoitoliukuhihnalle" heti kun diagnoosi tehtiin. Ensinnäkin meillä on olemassa ikäkausieulonnat, eli 50 v täyttävät naiset kutsutaan mammografiaan. Tämä seulonta oli kohdallani jo 13.1. Tiedätte kaikki mitä löytyi...
Hoitokoneisto oli vankka, ja asiat etenivät vaihdilla. Vaikka jossakin vaiheessa tunninkin odotus tuntui liian pitkältä. Olen läpikäynyt ensimmäisen syöpäleikkaukseni jo tasan kuukausi ensimmäisestä "arvauksesta" että kyseessä olisi syöpä! Wau.
Joitakin kysymysmerkkejä kuitenkin pulpahteli pintaan matkan varrella. Tämän asian ehkä ymmärtävät täysin vain ne, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet syövän. Koitan kuitenkin selittää. Syöpä on sanana pelottava, jokaisella meistä on sukulaisia, jotka ovat kuolleet syöpään. Joko yhtäkkisesti parissa kuukaudessa, tai pitkän ja uuvuttavan vuosien taistelun jälkeen. Syöpä on pelottava, se on jotakin minkä etenemisestä kukaan ei tiedä. Eivät edes ne viisaat lääkärit.
Tuntuu pahalta pelätä ja inhota omaa kehoaan. Ajatella että sisällä nakertaa jokin piru, joka lopulta tuhoaa omat solusi, omat elintoimintosi. vastaavanlaisen inhon saa minussa aikaan se, kun olen kuullut että on mahdollista että esim. jokin hämähäkki munii munansa ihmisen päähän. Ja lopulta kun ne pikkuhämikset ovat valmiita kuoriutumaan, ne kaivavat reiän ihoon ja kipittävät yksi kerrallaan ulos. YÖÖÖÖKKKK.
Joskus lapsena kuulin että amerikassa on elokuvatähtiä jotka ovat istuttaneet itseensä lapamatoja, jotta laihtusivat. Tämä ajatus on kuvottava. Oli myös huhuja joistakin, jotka menehtyivät koska lapamato kasvoi liian hyvin, ja kehittyi monimetriseksi ja vei lopulta kaiken ravinnon. Yök.
No niin, nyt olette päässeet tunnelmaan. Hiukan tuolta tuntuu tieto että sisälläsi kasvaa syöpä. Et tiedä missä, mitä se tekee...käännät selkäsi niin se tiukentaa otettaan!
Niin kuvitellaanpa että sinulle on juuri kerrottu että sisälläsi on SYÖPÄ. Ja sitten sinulle kerrotaan että kehostasi viipalekuvataan pieni alue. Jotta tiedetään onko syöpä levinnyt. SIIS MITÄ? Vain se alue mihin sen arvellaan voineen levitä!!!!
Voin kertoa että juuri tällä hetkellä tekisin mitä vain jos olisi jokin keino saada itsensä tutkittua kokonaan. Mietin että olisiko kannattanut sairastua syöpään nousukautena. Olisiko silloin kuvattu koko kroppa?
Päässäni kummittelee lääkärin vastaus kun kysyn, miksi ei voida kuvata kokonaan. Hän sanoi että tulisi niin paljon virheellisiä havaintoja, jotka johtaisivat KALLIISIIN LISÄTUTKIMUKSIIN. Siis mitä helvettiä? Eikö ihmisen elämä, ja myös henkinen terveys ole arvokkaampi asia kuin lisätyö ja kulut jotka tutkiminen aikaansaa?
Oikeesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti