Tänään kävin kirjastossa ja nappasin mukaani 2 kirjaa, jotka saivat lainausta hoitavan virkailijan hymyilemään vaivautuneesti. Molempien kirjojen nimessä oli sana syöpä. Onhan tänään maailman syöpäpäivä.
Kirjaston jälkeen kipaisin kauppaan ja sitten terveyskeskuksen labraan. Hoitaja pyysi siis puhelimessa käymään verikokeissa. Ilmeni kuitenkin että verikokeiden lisäksi otettiin nenästä ja nielusta testit sairaalabakteerin varalta. Olipas ällöä, nenän törkkiminen aikaansai vaistomaisen pään poisvetoreaktion. Ja nielun törkkiminen kyökitytti. Ja tämän kiusaaminen päälle vielä ekg. No nyt on nekin sitten tehty, ja odottelemaan huomista esitutkimusta sairaalassa.
Muuten on tässä ollut seesteisiä päiviä. Eilen meille syntyi maailman suloisimmat koiranpennut, eli iloa elämään! Henkinen vointini on vuoristorataa. Välillä tuntuu siltä että eihän tässä mitään ole muuttunut. Mutta kun järjellä ajattelee, niin ihan kaikki on muuttunut. Tulevaisuus ei ole koskaan ollut näin täynnä epävarmuustekijöitä. Voisko joku neuvoa mitä nyt pitäisi tehdä?
Ai ei vai. Kristallipalloa ei minulla ole ollut koskaan. Ja ehkä hyvä niin. Elellään päivä kerrallaan ja ihmetellään maailman menoa. Ensi viikonlopusta on tulossa mukava, ja mietinkin sitä paljon enemmän kuin sen jälkeisellä viikolla olevaa leikkausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti